home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku09.lha
/
Teksti
/
Tulevaisuus.txt
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1994-10-21
|
10KB
|
155 lines
5
1*
Teksti osallistui IBM:n innovaatiokilpailuun, joten se on lievästi PC-keskeinen.
Silti asiaa käsitellään tarpeeksi laajakatseisesti ja mielenkiintoisesti meille
Amigisteillekin. Julkaistu tekijän luvalla.
{3 Tietokoneen ja käyttöjärjestelmän tulevaisuus
{3 ---------------------------------------------
Sami Sundell
Kauan, kauan sitten, kun vielä elettiin 1970-luvun lopun villien vuosien huumas-
sa, kun miehet olivat rautaa ja leipäkin maistui leivältä, IBM sai kaikkien ai-
kojen neronleimauksen. Se kehitti tietokoneen, jonka kytkentäkaavion se sitten
myyntiä ja suosiota lisätäkseen antoi julkiseen levitykseen. Temppu onnistui, ja
pian tietokonevalmistajat siirtyivät tekemään entisten CP/M-tietokoneiden sijas-
ta IBM PC -yhteensopivia laitteita. Käyttöjärjestelmäksi valittiin DOS, jota al-
kurypistelyjen jälkeen alkoi kehittää Microsoft. Tämän päätöksen myötä alkoi
kenties tietokonehistorian tunnetuin ja merkittävin hirmuvalta, jolle vetää ver-
toja vain Intel prosessorimarkkinoilla.
Tänäkin päivänä kärsitään edelleen mainitusta hirmuvallasta. Intel valmistaa
edelleen suurimman osan PC-koneiden prosessoreista, ja suosituin käyttöjärjes-
telmä on varmasti MS-DOS varustettuna usein Microsoft Windowsilla. On jotenkin
ironista, että huolimatta maailmalla olevista halvemmista ja tehokkaammista pro-
sessoreista ja edistyksellisemmistä käyttöjärjestelmistä, ihmiset edelleenkin
hankkivat selkeästi eniten näitä edellämainittujen yhtiöiden tuotteita. Mieleen
tulee vanha sananlasku kärpäsistä...
Vaan mikä on tulevaisuus? Katsaus kristallipalloon kenties sen paljastaisi, mut-
ta niin kuin aina, lopullisten tulosten tietäminen vie leikistä mielenkiinnon.
Tyytykäämme siis vain hyviin arvailuihin.
Itse tietokoneen - PC:n - rakenne tulee muuttumaan. Tällä hetkellä järjestelmä
perustuu lähes suoraan ensimmäisten PC-koneiden tekniikkaan, jota on sitten pa-
ranneltu sieltä täältä. Peruskonsepti on kuitenkin edelleen sama. Tämä ei tule
missään tapauksessa kestämään, jo nyt ihmiset alkavat hermostua jatkuviin lait-
teistorajoituksiin ja yhteensopivuusongelmiin. Huolimatta pyrkimyksestä help-
pokäyttöisyyteen tietokoneet aiheuttavat käyttäjälleen yhä enemmän harmaita
hiuksia.
Eri valmistajien prosessorit ovat Intelin tehokkaista estoyrityksistä huolimatta
pikku hiljaa löytämässä tiensä laajemmille markkinoille. AMD, Cyrix ja IBM etu-
nenässä ovat Intel-yhteensopivien prosessorien valmistajat ryhtyneet nakertamaan
Intelin markkinakakkua jokainen omalta kulmaltaan. Kenties muutaman vuoden ku-
luttua sillä nakertamisella on jo saavutettu jotakin merkittävämpää.
Haluttaessa on nykyään mahdollista valita myös ei-Intel-yhteensopiva prosessori
tietokonettaan pyörittämään. IBM tarjoaa muutamassa tietokoneessaan PowerPC-pro-
sessoria, joka tosin tällä hetkellä, ennen kuin sitä aletaan kunnolla tukemaan,
tarjoaa Intelin prosessoreita suurempaa suorituskykyä vain harvoissa ja vali-
tuissa tehtävissä. Digital taas markkinoi omaa Alphaansa, taitaapa sitä käyttää
joku muukin valmistaja - sillä on kuitenkin sama ongelma kuin PowerPC:llä, pa-
kollinen Intel-prosessorien emulointi hidastaa ohjelmien suoritusta. Silti nämä
ovat yksi, itse asiassa melko todennäköinenkin, vaihtoehto haettaessa tulevai-
suuden PC:n prosessoria.
Yksi mahdollinen ratkaisu muihin laitteisto-ongelmiin on se, että muutamat isot
valmistajat lyövät viisaat päänsä yhteen ja suunnittelevat koko koneen perustan
uusiksi, mielellään säilyttäen kuitenkin jonkinlaisen yhteensopivuuden vanhojen
laitteiden kanssa. Yksin millään valmistajalla ei ole tällaiseen mahdollisuuksia
- esim. IBM:n mikrokanava ei muita vastaavia ratkaisuja paremmasta tekniikastaan
huolimatta saanut kovin kummoista suosiota muiden valmistajien keskuudessa.
Saattaa hyvin olla, ettei usean valmistajan liittoutumakaan saa mitään mer-
kittävää aikaan. Maailmassa on kuitenkin tuhansia PC-valmistajia, joista vain
kourallinen todella suuria, joten saattaa olla, että näiden suosituimpien siir-
tyessä yhdessä ja välittömästi uuteen järjestelmään muut kiskoutuisivat mukana.
Tämä vaihtoehto vaikuttaa kuitenkin melko epätodennäköiseltä, sillä tämäntyyppi-
seen yritykseen ryhtyminen on aina hiukan epävarmaa, ja onnistuminen edel-
lyttäisi koko malliston muuttamista yhdessä rysäyksessä uuteen konseptiin - muu-
tenhan asiakkaat valitsisivat sen tutun ja turvallisen, ja uusi standardi kui-
vuisi välittömästi kokoon.
Toinen, mielestäni todennäköisempi uudistussuunta, on innovaatioiden poimiminen
muista järjestelmistä. Tällä hetkellä maailmalla on PC-standardin kanssa kilpai-
lemassa kaksi yksittäisen valmistajan tietokonetta: Apple Macintosh ja Commodore
Amiga. Molemmat järjestelmät ovat kohtalaisen suosittuja, olivathan molemmat
valmistajat viime vuonna maailman kymmenen suurimman tietokonevalmistajan jou-
kossa, mutta en silti jaksa uskoa niiden tulevaisuuteen. 80-luvun järjes-
telmäpaljoudesta on jäljellä PC:n lisäksi enää nämä kaksi, ja Amigankin tulevai-
suus näyttää tällä hetkellä melko epävarmalta. Luulen, että ainoa mahdollisuus
näiden järjestelmien edes jonkinasteiseen elossasäilymiseen on yhdistyminen PC-
standardiin. Apple on mukana PowerPC-prosessorin suunnittelussa ja kykenee sen
avulla ajamaan PowerMac-sarjan tietokoneissaan PC-ohjelmia. Amiga ei tuohon
vielä suoraan tehdaspaketista nostettuna kykene, vaan se vaatii erillisiä kort-
teja, mutta tulevaisuudessa PC-yhteensopivuus vaikuttaisi Amigankin kohdalla to-
dennäköiseltä uudistukselta. Kenties nämä kaksi järjestelmää kykenevät ajan ku-
luessa sulautumaan PC-maailmaan niin, että niiden edistyneempi tekniikka alkaa
vaikuttaa myöskin muiden valmistajien koneisiin. Ehkä Macista ja Amigasta tulee
ensin erikoiskäyttöön tarkoitettuja PC-yhteensopivia, ja sitten niiden ominai-
suuksia siirretään myös muihin. Tarvetta kyllä olisi, siitä ei pääse mihinkään.
Kenties ne toisivat mukanaan myöskin uuden ohjelmointifilosofian, jossa ohjel-
mista pyrittäisiin tekemään pienikokoisia ja helppokäyttöisiä, jätettäisiin pe-
ruskäyttäjän ohjelmista pois kaikkein turhimmat ominaisuudet...
Myöskin käyttöjärjestelmä tulee kokemaan muutoksen. Unelmoin hetkestä, jolloin
alan lehdissä ilmoitetaan jonkin käyttöjärjestelmän ohittaneen käyttäjäluvuissa
DOSin. Tähän menee aikaa, mutta saahan sitä aina toivoa kaikkea hassua.
Aikanaan MS-DOS oli yleiseen tasoon nähden hyvä käyttöjärjestelmä. Nykyään, huo-
limatta uusien versioiden jos jonkinlaisista virityksistä, se on lähinnä riippa-
kivi. Muiden valmistajien - kuten Novellin ja IBM:n - DOS:it ovat yleisesti ot-
taen parempia, mutta eivät niin suosittuja, ja niissäkin on samat perusongelmat.
640 kB:n muistirajoitus on merkittävä haitta käytettäessä laajoja ohjelmia.
Luultavasti osittain tämän, osittain muiden markkinoille ilmaantuneiden vastaa-
vien laitosten takia Microsoft julkaisi Windowsin. Graafinen käyttöliittymä oli
PC:ssä jotain hienoa, ja kun se versiossa 3.0 alkoi olla jo käytettävässä kun-
nossa, kassamenestys oli taattu. Ikävä kyllä samalla kun poistettiin tuo muisti-
rajoitus ja saatiin hieno liittymä - esim. kun ohjelmat ennen vaativat jokainen
oman kirjoitinajurinsa, nyt riittää Windows-ajuri, kieltämättä edistystä - saa-
tiin sivutuotteena muita ärsyttäviä piirteitä: ohjelmat ovat säännönmukaisesti
hitaita, paljon sekä kovalevytilaa että muistia vieviä eivätkä välttämättä edes
yhtään DOS-versioitaan helpommin käytettäviä.
Aktiivisten harrastajien silmät alkavat aueta myös muiden koneiden käyttöjärjes-
telmien ominaisuuksille. UNIX-koneet ovat kautta aikojen olleet vain ammatti-
laisten käyttämiä laitteita, mutta nyt UNIX-järjestelmiä saa myös kotikoneisiin.
Se, samoin kuin Commodore Amiga jo melko vaatimattomallakin kokoonpanolla, tar-
joaa toimivan moniajon, jonka rinnalla Windowsin surkea räpellys saa pohtimaan
vakavasti koneen vaihtoa. Windowsin "moniajossa" kun käskyt tunnutaan lähe-
tettävän prosessorille postikortilla... Ainakin jonkinasteisen ratkaisun tähän
tuo OS/2, joka tällä hetkellä on ehkä vakuuttavin ehdokas tulevaisuuden
käyttöjärjestelmäksi. Se osaa moniajaa kelvollisesti, siinä voi käyttää myös
DOS- ja Windows-ohjelmia, eivätkä laitteistovaatimuksetkaan käytännössä ole Win-
dowssin vastaavia kummallisemmat. Vielä OS/2 ei ole lähelläkään kilpailijansa
myyntilukuja, mutta kenties tulevaisuudessa, kun Microsoft jälleen julkaisee uu-
den Windowsin ja kun se jälleen todetaan ennakkotietojen vastaisesti hitaaksi ja
tolkuttomat laitteistovaatimukset asettavaksi mastodontiksi, OS/2:n myynti
lähtee jyrkkään nousuun. Sillä on edellytyksiä vaikka mihin, ja IBM:n puheet tu-
levista versioista, jotka ovat vielä nykyistä paremmin kotikäyttöön sopivia,
ovat mannaa korville.
Ei pidä unohtaa myöskään äsken mainitsemiani UNIX-järjestelmiä. Suomalainen Li-
nux on kerännyt jo parisataa tuhatta käyttäjää ympäri maailmaa. Tällä hetkellä
se on vain todellisten harrastajien käyttöjärjestelmä, koska markkinat vaativat
lähes täydellistä yhteensopivuutta jo olemassaolevien käyttöliittymien - lähinnä
DOS:in ja Windowsin - kanssa, ja UNIX-ohjelmat ovat perinteisesti hiukan krypti-
siä. Saatavilla olevat graafiset käyttöliittymät kuitenkin tekevät sen hiukan
perinteistä komentorivi-UNIXia käyttäjäystävällisemmäksi, ja koska se on UNIX,
on ohjelmatarjonta sitä kautta taattu. Ilmaisuus vielä lisää kiinnostusta. En
kuitenkaan usko, että siitä sen paremmin kuin muistakaan UNIXeista tulee koskaan
vallitsevaa käyttöjärjestelmää, kohtalaisiin kotikäyttäjälukuihin ne voivat
kyllä yltää.
Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa. Pitää tuntea menneisyys ja nykyi-
syys, ja niiden perusteella sitten etsiä viitteitä mahdollisesta tulevaisuudes-
ta. Luulen, että muutaman vuoden kuluttua tietokonemaailma on muuttunut sen ver-
ran, että voimme todeta arvaukseni menneen pahemman kerran metsään. Tällä het-
kellä tilanne kuitenkin vaikuttaisi kehittyvän edelläkuvatun laiseksi, ja jos
oikein hyvä tuuri käy, osa tulevaisuudenkuvastani pitää jopa paikkansa. Vain
Luoja tietää, jos sekään.